Internet ei mennyt rikki

Viikkoa myöhemmin videotani on katseltu kahdeksan kertaa, yhteensä viiden minuutin ajan. Näin karusti kertovat Youtuben tilastot. Kahdeksasta "katselukerrasta" valtaosa on omia klikkauksiani, mutta kaveri, jolle tekeleeni linkkasin, on sentään ilmeisesti jaksanut katsoa muutaman minuutin.

Olen lopputulokseen kuitenkin varsin tyytyväinen, äänenvoimakkuuden vaimeutta lukuunottamatta. Jotain mystistä tapahtui OpenShotin ja Youtuben välissä, toki äänenlaatu ei alunperinkään ollut kummoinen. Selvisin nollabudjetilla, eli ilman investointeja i-laitteisiin, enkä koe kuvotusta katsoessani itseäni videolla, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Omassa opetuksessani minulla on nyt menossa kaikkea muuta kuin biologiaa, joten oikeata käyttöä videolle ei vielä ole tullut. Kenties säästän julkisen ensi-illan johonkin sopivaan hetkeen jossa haluan oppilaitani huvittaa.

Koska kokemus on ollut niin kivuton, tulen todennäköisesti tekemään lisää opetusvideoita, jos eteen tulee aihe, josta en valmiita sopivia löydä, mutta aiheesta voisi videon vähällä vaivalla toteuttaa.

Mä laitoin minut nettiin

Kiertoteitä ja suoraa toimintaa

Viikonloppu alkoi kuvausmatkalla, assistentikseni sain kanssa-asujani, jolla kuvausteknistä osaamista ja näkemystä on huomattavasti itseäni enemmän. Ensimmäisen otoksen jälkeen ilmoitin kuitenkin, että esimerkiksi valkotasapainosta emme vain välitä.

Pari tuntia metsikössä näyttää tuottaneen tarpeeksi raaka-ainesta, muutamat still-kuvat vielä tosin puuttuvat. Menin siitä mistä aita oli matalin ja käytin kuvaamiseen omaa puhelintani, jo parin vuoden ikäistä reilun satasen maksanutta Huawei Lite Seiskaa. Nähtäväksi jää, millainen lopputulos on äänenlaadultaan, luulen suurimpien ongelmien olevan siinä.

Annoin videoiden latautua Driven pilveen ja latasin niitä sieltä omalle Windows-läppärilleni. Googlasin ilmaisia videoeditoreita ja päädyin lataamaan Openshot-nimisen ohjelman. Jo sen kommenteista luin, että tekstit olisivat ongelmallisia, joten vähimmällä vaivalla selvitäkseni tein still-kuvien tekstit niin ikään ilmaisessa Paint.net-kuvankäsittelyohjelmassa. Omaa kärsivällisyyttäni tämä ei ole koetellut, yläkoulumaailmassa tilanne olisi toki toinen ja iMovien kaltainen all-in-one-ohjelma olisi todella tarpeen.

Hiljaiselosta ideaan

Mä en (valitettavasti) ole ihminen, joka tekisi juurikaan mitään ajoissa ja hyvän sään aikaan. En kylläkään juuri tällä hetkellä edes muista, koska videoprojektin pitäisi olla valmiina, mutta rotan lailla nakertava huono omatunto kertoo, että kyllä se tässä joskus on.

Eilen illalla, kun olin jo vaakatasossa odottamassa unta, keksin vihdoin mistä haluan opetusvideon toteuttaa. Piti vielä hapuilla puhelin käteen ja tarkistaa, ettei Youtubessa ole jo kymmentä vastaavaa. Ainakaan suomeksi ei ollut, ja se riittää minulle. Viikonloppuna aion siis rämpiä pitkin metsiä kuvaamassa lehtipuita talviasuissaan ja tarkoituksena olisi tuottaa yläkoulun biologiaan "Näin tunnistat lehtipuut ilman lehtiä"-pätkä.

Viimekertaisten lähipäivien jälkeen olin jo ryntäämässä ostamaan I-laitetta. En kuitenkaan sellaista oikeasti tarvitse. Koulussa, jossa tällä hetkellä olen töissä, ei myöskään ole kyseisen firman tuotteita käytössä, joten aion toteuttaa videon Android/Windows-alustalla. Jännityksellä odotan, löydänkö jonkinlaisen käyttäjäystävällisen ja/tai ilmaisen/halvan editorin.

Kultaisia muistoja, ja multaisia

Varhaisin etäisesti opetukseen ja multimediaan liittyvä muistoni on vajaan kolmenkymmennen vuoden takaa keskiuusmaalaiseslta ala-asteelta. Kotiluokassani oli arviolta 24-tuumainen kuvaputkitelevisio, josta kenties kerran viikossa katsoimme hartaina Koulu-TV:tä. Naapuriluokassa televisiota ei ollut, niinpä kerran viikossa vaihdoimme tunniksi luokkia, jotta myös rinnakkaisluokka sai nautistella Koulu-TV:n tarjonnasta. Samat ohjelmat taisivat tulla uusintoina monta kertaa viikossa, vaikka myös ihmeellinen VHS-laite taisi kuulua luokan varusteisiin.

Reilut viisitoista vuotta eteenpäin, auskuvuosi Turun Norssilla. Kaikkien oli pakko tehdä kerran powerpoint-esitys tunnilleen. Läppäri ja tykki kärrättiin luokkaan vaunuilla, homma oli hankalaa ja kankeaa ja ajattelin, että minä en kyllä jaksa enempään digistelyyn ikinä ryhtyä.

Ensimmäisessä päätoimisessa työpaikassani luokkaani oli kuitenkin juuri hommattu kiinteä tykki ja rehtori "toivoi" että sitä myös käytettäisiin. Muutaman old school -kalvonkin muistan tehneeni, mutta pääsääntöisesti käytin iltani esitysgrafiikan parissa. Tilttailevat muistitikut tuottivat kovasti tuskaa ja turhaa työtä.

Wilma, Google Drive (mahtoiko sillä olla joku muu nimi ensiksi) ja Kahoot edustavat omassa työssäni ja opetuksessani erilaisia virstanpylväitä tai aikakausia.

Wilmaan sain ensimmäisessä pitkäaikaisemmassa työpaikassani noin kymmenen minuutin perehdytyksen, no big deal. Myöhemmin seurasin kahdessakin koulussa sen tuskaista käyttöönottoa. Eräässä koulussa aloittaessani luulin, että poissaolo-/merkintälippulappulokerikko oli jätetty opehuoneen seinälle nostalgiseksi muistoksi, mutta ehei, sain sitä itsekin käyttää vuoden päivät, ennen kuin vanha rehtori jäi eläkkeelle, sen verran isosta asiasta oli kyse sitten kuitenkin.

Googlen pilvipalvelu mahdollisti ensimmäisenä yhteiset dokumentit ja automaattisen tallennuksen ja Kahoot taas edustaa minulle aikaa, jolloin oppilaiden omien laitteiden jouheva käyttö alkoi olla mahdollista. Kaikkea aikansa, nykyäänhän elämme jo Kahoot Hack -aikakaudessa.

Olen sujuvasti käyttänyt paljon ja kaikenlaista, mutta itse en ole juurikaan tuottanut "oikeasti" multimediaista oppimateriaalia. Varsinkin liikkuva kuva on minulle vieras elementti. En siis oikein tiedä mitä opintojaksolta odottaa, tosin eräälle opetusryhmälle kerroin juuri haaveilevani piilevien 3D-printtauksesta.

Muuten, myös dioja piti opetusharjoittelussa käyttää ja näyttää vähintään kerran. Se jäikin ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerrakseni.

Alku

Työt yllättivät opiskelijan. Nokkelan nimen keksiminen vei aikaa. Idea on vieläkin hieman hakusessa. 

Haluaisin tuottaa videoita, jollaisia ei ole jo kymmeniä vastaavia, mutta toisaalta sellaisia, joihin taitoni ja aikani riittävät.

Time lapse -toteutukset kiinnostaisivat. Muovailuvaha-animaatiot. Mikroskopointien kuvaaminen.


Alun loppuun sitä multaista mediaa.